torstai 5. marraskuuta 2009

Nietzsche - Hyvän ja pahan tuolla puolen

Idea kirjablogiin nousi siitä, kun kirjoittelin nettipäiväkirjaan Nietzschestä ja intoilin siellä menemään. Sitten tuli heti perään vahingossa keskusteltua kaverin kanssa kirjoista ja tajusi että olisihan se nyt maailman siisteintä jos saisi kaikkea lukemaansa vähän pureskeltua.

Tämä on nyt se pureskelun paikka. Katsotaan miten lähtee pyörimään.

Aloitetaan väkevällä kamalla. Friedrich Nietzsche, kova jätkä!

Nietzsche hämmentää minua yleisesti, kun se on niin hieno ajattelija. Ja siitä huolimatta vaan niin sekaisin. Ylipäätään sen kirjoitukset ovat vaan tosi viehättävästi vanhoja hyviä aikoja. Kädet heiluvat ja asioista tehdään selko (ja usein selvää) kerralla. Ei mitään relativistista arpomista, vaan rehellistä tykitystä alusta loppuun.

Nykyään tuollaiset tekstit menisivät luultavasti suoraan rajatiedon hyllyyn kirjakaupassa. Ihan uskomatonta pokkaa vaatisi esitellä Hyvän ja pahan tuolla puolen -tyyppinen kirja ihan vakavastiotettavana tieteenä tänä päivänä. Liian varovaista ja läpitutkittua ja objektiivista kaikki. Postmodernin ja mannermaisen filosofian puolella sitä jonkin verran toki yritetään, mutta kyllä niitä sitten parjataankin joidenkin luonnontieteilijöiden yms. vakavamielisten tieteilijöiden puolesta ankarasti.

Nietzsche taisi kyllä jo omanakin aikanaan olla aika epäsovinnainen hahmo, että eipä siinä.

Itse kirjaan, kenties?

Viiksi-Friedrich räimii täysilaidallisen perinteistä moraalia vastaan. Yleisesti kaikki ihmisten askartelemat moraalisäännöstöt ja etiikkayritykset pitäisi tunkea romukoppaan. Kirjassa moraalisäännöt esitetään lähinnä lauman yrityksinä pitää itsensä turvassa ja joukkovoimalla ehkäistä todella vahvojen yksilöiden syntymistä tai sellaiseksi kasvamista.

Nietzschen mukaan esimerkiksi kristinusko etunenässä on elämän kieltävää moraalia, jossa kaikki elämälle tärkeät asiat on käännetty päälaelleen. Kristinusko opettaa nöyryyttä ja alistumista ja että ruumis on tuhma. Elämä taas on jatkuvaa taistelua vallasta ja iloa olemisesta. Onni on se tunne kun valta kasvaa, jne. Ja tämän kaiken yrittää erilaiset moraalisäännöstöt piilottaa ja kieltää.

Hyvän ja pahan tuolla puolen on hienoa ja innostavaa tekstiä luettavaksi, ainakin jos yhtään yli-ihmisyys kiinnostaa. Lisäksi on kauhean virkistävää lukea niin nykyajalle vieraita ajatuksia. Nykyaikaisena suomalaisena ihmisenä on indoktrinoitu tosi erilaiseen ajatteluun, kuin mitä Nietzsche tuuttaa. Asialliseen, pienieleiseen, varman päälle pelaavaan virkamiehen harmaaseen ja tasa-arvoa arvostavaan kulttuuriin kasvaneena on vaan jotenkin todella erikoista lukea, kun joku julistaa sellaista syntyperää ja hullunrohkeutta korostavaa sanomaa.

Nietzsche varoittelee, että sen kirjat ei ole kuin valituille harvoille. Loput ei niitä tajua ja jos yrittävät niiden mukaan elää, niin tuhoutuvat varmasti.

Että uskaltaako tätä nyt suositella kenellekään? Mutta kyllä se teksti inspiroivaa on. Stydia kamaa. Semmosta hengästyttävää ryntäilyä ja juoksu-turpaanvetoa. Nietzschen tekstistä näkyy, että palo on ollut melkoinen. Ihan tulessa, olisi varmaan termi jota nykyään käytettäisiin.

Että suosittelen ehkä sittenkin. Jos ei muuten, niin sisältää hienoja aforismeja!

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Arvostele arvostelua tai suosittele tämän perusteella jotain uutta luettavaa!