lauantai 12. joulukuuta 2009

Patrick Süskind - Parfyymi

Ensimmäinen Tavaukseen suositeltu kirja, jonka saa käsiinsä. Löytyi suosittelijan omasta kirjahyllystä, niin lukaisi sitten pois alta. Ihan mielenkiinnolla vieläpä, koska tämän luki joskus lukiossa aikoja sitten äidinkielen kurssilla ja silloin muistaakseni ihan erikseen tykkäsi. Miten käy nyt?


Ihan hyvää ja käyttökelpoista peruskirjallisuuttahan tämä oli. Tuoksuja tuprutetaan vallan antaumuksella ja aikakaudelle naureskellaan hassusti. Ankeaa on ollut meno menneisyydessä, mutta sellaista se oli.

Kirja kertoo Jean-Baptiste Grenouillen hajurikkaan tarinan. Grenouille on tunnekylmä sosiopaatti, mutta toisaalta hänellä on maailman paras nenä. Kaiken mahdollisen haistaa kilometrien päästä ja hajuilla voi tehdä ihan mitä tahansa. Normaalit ihmiset ovat niin ulalla tuoksujen maailmasta, että Grenouille voi parfyymien avulla pyöritellä tavallista kansaa aivan miten haluaa. Ikävämpi juttu vaan, että Grenouille itse on arkkityyppinen monsteri, jota muut ihmiset eivät kiinnosta pätkääkään.

Grenouille näkee koko kirjan ajan hirveästi vaivaa, että saa luoduksi super-parfyymin, jolla hallita koko maailmaa. Saatuaan sen valmiiksi, hän toteaa ettei oikeastaan tee koko aineella mitään, kun ihmiset ovat niin hanurista. Surullisempi juttu.

Grenouille on jännä hahmo, kun ei sillä ole mitään sisäistä maailmaa tai persoonaa joka kehittyä. Sillä on oma tehtävänsä maailmassa, jonka se sitten suorittaa. Ja sillä selvä. Se on erikseen räätälöity juuri olemaan tunteeton hirviö, jolla on pakkomielle ja juuri sopivat yliluonnolliset kyvyt toteuttaa sitä. Grenouille jää jotenkin niin epäorgaaniseksi hahmoksi, että se ehkä jotenkin häiritsee. Sellainen koeputki-homonculus, jota ei oikeastaan mitenkään voi pitää oikeana henkilönä, vaan juuri haju-sarjamurhaajaksi luotuna kirjallisena hahmona.

Tuntuu, että Parfyymia voi pitää jonain ajatuskokeena. "Jos syntyisikin ihminen, jota kiinnostaisi vain hajut, mutta ei mikään muu, niin mitä se tekisi?" ja sitten kirjoitetaan ja katsotaan mitä tapahtuu. Tämä ei sinällään ole millään tavalla mikään haukku. Olisi lähinnä mielenkiintoisempaa, jos Parfyymi olisi kirjoitettu jotenkin tuosta näkökulmasta.

Itse tykkään yleisesti sellaisesta fantastisesta realismista tai uuskummasta tai muusta tällaisesta meiningistä, jossa turhan realismin ei anneta estää tarinaa tapahtumasta. Tässä tapauksessa en vain ole ihan varma, että toimiiko keitos lopulta niin täydellisesti yhteen. Grenouillen yliluonnollisuus menee jotenkin niin tarkoitushakuiseksi, että se on räikeästi ristiriidassa kirjan muun realismin kanssa. Yliluonnolliset elementit eivät pelkästään mahdollista tarinan kerrontaa, vaan itse tarina tuntuu vain tekosyyltä päästä brassailemaan Grenouillen tuoksumystiikalla.

Pitää kuitenkin mainita, että nämä ajatukset ovat tosiaan jälkikäteen kirjaa miettiessä syntyneitä. Lukukokemuksena tuo on varsin sujuva ja viihdyttävä pläjäys. Sitä ei voi kiistää, etteikö Süskind kirjoittaisi hyvin ja keskittyen olennaiseen. Parfyymissa ei tarvitse vaivaantua minkään kiusallisten kuusi sivua pitkien maisemakuvauksien tai sisäisien monologien kanssa. Tarina kulkee fiksusti ja asiallisesti eteenpäin ja kertoja jää katselemaan sisäisiä maailmoja silloin, kun sillä oikeasti on jotain annettavaa kirjalle. Hyvä!

Kirjassa viihdytti myös hassu ajankuvaus. Parfyymissa sivistyneet kansalaiset ovat sympaattisia, kun vaihtavat sujuvasti jumalanpalvelukset saatananpalvontaan tai telepaattisiin massaistuntoihin, kun kirkonkirous ei pidätellytkään kaupungissa riehuvaa murhaajaa.

Jotenkin ei kai pitäisi yllättää, että lukioaikoina luettu kirja ei enää sytytä ihan samalla tavalla. Pitäisi varmaan keskittyä lukemaan uudestaan niitä kirjoja, joista on aikoinaan ollut silleen "Tän piti olla joku klassikko, mutta nää vaan juo kahvia eikä tässä tapahdu mitään!" tms. Nykyään niistä voisi saada vähän eri asioita irti, kuin nuorena.

Tietenkin olisi ehkä vähän epäilyttävää ajatella, etteikö jostain jo lukioaikana auenneesta kirjasta muka voisi löytää uusia puolia näin vanhemmalla iällä lukiessa.

Joka tapauksessa, Patrick Süskind - Parfyymi, oikein mukavaa lukaistavaa.

Lähetä kommentti

Arvostele arvostelua tai suosittele tämän perusteella jotain uutta luettavaa!