tiistai 26. tammikuuta 2010

Anthony Burgess - Enderby's Dark Lady, or No End to Enderby

Anthony Burgess on ehkä eniten velho kirjoittaja. Sen englannista näkee jotenkin niin suoraan, että tekijämies on kyseessä. Lisäksi kirjatkin ovat mainioita.

No End to Enderby on jälkikäteen kirjoitettu jatko Enderby-trilogialle. Viimeisessä osassa Burgess tappoi runoilija Enderbyn sydänkohtaukseen, mutta ilmeisesti fanien vaatimuksesta päätti kirjoittaa vielä yhden osan lisää hänen seikkailuitaan. Ja hyvä niin, Enderby on aika siisti.

Enderby on vanhan koulukunnan britti, joka jostain syystä päätyy seikkailemaan Amerikkaan. Kova Shakespeare fani ja piinkova taiteilija. Melskaa muusasta ja elää epäterveellisesti kuin mikä. Ja on aina ihan järkyttävän PA.

Enderby's Dark Lady kertoo vaihtoehtotodellisuudesta, jossa Enderby päätyykin USA:han kirjoittamaan musikaalia Shakespearen elämästä. Amerikkalaiset tietysti ryssivät historian ihan täysin ja Enderby yrittää kynsin hampain säilyttää jotain arvokkuutta koko esityksessä. Lisäksi mukana kiero rakkaustarina, joka kai nimellisesti on kirjan pointti.

Itse tämän luki lähinnä vähän sellaisena englanninkielen punttisalitreeninä. Burgess on yksi niitä kirjailijoita, jotka sanastollisesti ja rakenteellisesti oikeasti kirjoittaa sellaista settiä, että joudun oikeasti vähän pinnistelemään välillä pysyäkseni kärryillä. Jännittävä tunne. Ei ole tottunut englantia lukiessa hämmentymään enää. Siksi jotenkin Burgessin lukeminen on aina siistiä. Opettaa vähän nöyryyttä.

Lisäksi Enderbyn brittielitismi vaan lämmittää sydäntä. Jotenkin mahtavaa, kun se on hahmona niin kauhea, mutta silti niin viehättävä. Burgess itsekin selvästi tykkää Enderbystä. Jotenkin ilo lukea tarinaa, jossa kirjailija selvästi pitää hahmonsa puolia, vaikka itse hahmo onkin varsin epäkiitollinen jätkä. Enderbyn seikkailut voisi helposti johtaa sellaisiin kauheisiin slapstick-farsseihin, joissa päähenkilölle vaan käy ihan hirveästi ja lukija häpeää ja ahdistuu päähenkilön puolesta ja tulee paha mieli. Burgess ei kuitenkaan sorru missään vaiheessa sellaiseen mässäilyyn, vaan katastrofit pysyy järkevissä mittasuhteissa.

Tärkeää on ehkä se, että Enderby selviää arvokkuudella vastoinkäymisistä ja omasta epäsosiaalisesta käyttäytymisestään huolimatta. Useimmat kirjan muut henkilöt varmaan pitävät Enderbyä ihan oikeutetusti naurettavana ja inhottavana mulkkuna. Mutta kirjailija vaan tuntuu olevan Enderbyn puolella. Lukijana minun oli paljon helpompi sympata epäsosiaalista runoilijaa, joka vain yrittää pitää kiinni arvoistaan, kuin häntä ilkkuvaa idioottilaumaa.

Burgessin kirjoista vaan huokuu joku laatu. Joku selittämätön ylimääräinen osatekijä, jonka takia ne on vähän parempia kun mitä niiden pitäisi olla. Varmaan se kielen täysin suvereeni hallitseminen auttaa paljon, mutta muutenkin niissä on jotain jännää erikoista. Joku fiksumpi varmaan sen osaisi kaivaa esille. Pitää lukea näitä lisää, etsiä vähän.

Suosittelen. Ei kai siinä muuta.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Arvostele arvostelua tai suosittele tämän perusteella jotain uutta luettavaa!