keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Philip K. Dick - Ruukunkorjaaja

Philip K. Dick on minulle vähän hämmentävää aluetta. Periaatteessa näitä selkeästi suuria nimiä sci-fin puolella. Tosiaalta kun on joskus jotain siltä yrittänyt lukea, niin on vain tullut päänsärky ja ahistanut. Pitkästä aikaa päätti sitten kokeilla ja yllättävän selvää materiaalia oli. Jopas!



Ruukunkorjaaja kertoo melko läheisestä tulevaisuudesta, joka yllättäen on sellainen perinteinen Dick-dystopia. Kauhean tylsää ja kurjaa ja tarpeetonta ja salainen poliisi mellastaa, mutta onpahan asunnot ja työpaikat periaatteessa useimmilla. Päähenkilö Fernwright on ammatiltaan ruukunkorjaaja ja tätä nykyä jo käytännössä työtön. Kukaan ei enää tarvitse hänen palveluksiaan ja niin hän vaan istuksii toimistossaan pyörittelemässä peukaloitaan.

Jossain vaiheessa homma muuttuu, kun jonkin sortin jumaluus Glimmung ottaa häneen yhteyttä. Glimmungilla on iso projekti käynnistymässä, johon hän tarvitsee kaikenlaisia ekspertteja ja asiantuntijoita ympäri linnunrataa. Kirjan edetessä selviää, että Glimmungin projektissa on kyse ehkä enemmän valittujen eksperttien ja hänen itsensä tsemppaaminen ja pelastaminen, kuin virallisesta päämäärästä nostaa joku katedraali merenpohjasta.

Mukana seikkailevat myös kalendit, jotka ennustelevat tulevaisuutta todennäköisyyksillä. Glimmung taas kamppailee tällaista ennaltamääräämisoppia vastaan. Lopussa tapahtuu jännittävyyksiä ja kirja menee taas vähän enemmän tutun ja turvallisen Philip K. Dick -tyylin puolelle. Eli aika sekavaksi.


Takakansi lupaili, että tämä olisi jotenkin erilainen tyyliltään kuin muut Dickin kirjat. Sitten jos tästä ihan tykkäsi, niin kannattaako etsiä lisää Dickiä luettavaksi? Kai pitää yrittää. On sillä niin hauskoja visioita ja yksinkertaisesti huvittavia juttuja, että jäi hyvä maku suuhun tästä. Ihan huomattava ero esim. aiemmin lukemaani Atomi -kirjaan. Siinä huumori oli semmoista väenvängällä väännettyä, kun Dickillä on sellaista pienimuotoisempaa hassuttelua. Joka vaan on paljon hauskempaa.

Suosikkihahmona ehdottomasti robotti Willis. Mahtava tyyppi.

Luettava ja mukava Philip K. Dick tämä. Jotain kristillishenkisiä syvämerkityksiä tästä saisi kai aika helposti väännettyä auki myös, mutta en taida jotenkin ihan olla sellainen lukija. Viitsii yleensä ottaa kirjat lähinnä naama-arvoltaan, syvempiä merkityksiä pohtii sitten jos niitä pompsahtaa vastaan. Erikseen ei kauheasti yleensä jaksa niitä alkaa kaivella jostain rivien välistä.

Ehkä lukee vähän enemmän kirjoja, kun möyrii taideteoksissa tms? Kirjat kirjoina on paljon mielenkiintoisempia kuin kirjan muotoiset taideteokset. Selittänee myös, miksi en tykkää runoista yhtään. Tarinat über allez?

1 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Dickiä on onneks suomennettu runsaasti.Hänen kirjoissa kiehtoo mielikuvitukselliset hahmot,ja ikuinen epävarmuus siitä mikä todella on totta.Myös se et vaikka elettäis v.3232,niin ihminen ja politiikka ei juuri ole maailmassa muuttunut:sitä samaa #%¤& aina vaan.(suosittelua :Harlan Ellison,Brian Aldiss)

Lähetä kommentti

Arvostele arvostelua tai suosittele tämän perusteella jotain uutta luettavaa!