tiistai 2. maaliskuuta 2010

Michael Moorcock - Katso ihmistä!

Sattumanvarainen löyty vanhalta lempparikirjailijalta. Näytti hyllyssä ihan uudelta, mutta itse kirja onkin näköjään kirjoitettu alunperin vuonna -69. Siltä se vähän vaikuttikin kyllä.

Lisäksi, nyt seuraa rankkaa spoilaamista.



Katso Ihmistä! -kirjassa neurootikko harrastaa seksiä kaikkien kanssa ja matkustaa menneisyyteen. Jeesusta olisi tarkoitus mennä katsomaan, mutta homma meneekin vähän pieleen.

Aikamatkustaja matkustaa vuoden 29jKr Palestiinaan katsomaan ristiinnaulitsemista ja varmistamaan onko jotain oikeata Jeesusta ollut olemassa. Joko arvaatte miten siinä käy?

Hetken jo toivoi, että päähenkilö selviäisi joutumatta Jeesukseksi. Parin ensimmäisen kymmenen sivun jälkeen kuitenkin toivo alkaa hiljaksiin hiipua. Sitten piti vain lusia kirja loppuun jonkun iloisen yllätyksen tai oivalluksen toivossa, mutta ei ollut sellaisia tarjolla tällä kertaa. Ihmetteli, että miten Moorcock on näin puolivillaisen ja ennalta-arvattavan läpyskän suhrannut, mutta tuo vuosiluku vähän kyllä selitti. Vuonna 1969 tämä ei välttämättä edes ole ollut kaikista ennalta-arvattavin ja käytetyin aikamatkustus-läppä.

Oli kyllä todella erikoinen kokemus lukea tämä ihan uutena 2000-luvulla kirjoitettuna kirjana. Huomasin vasta jälkeenpäin, että tämähän on itseasiassa ihan retroa. Esimerkiksi Jungin psykoanalyysiin suhtaudutaan kirjassa puhtaana mystiikkana. Nykyään suunnilleen vakavastiotettavaa psykiatria kohdellaan kirjassa lähinnä noitatohtorina ja sitten lukijana on vaikea ymmärtää miksi. Kirjan konteksti onkin täysin eri kuin mitä itse luulee. Sen takia onkin ihan yllättävän hukassa koko kirjan suhteen.

"Miksei toi vaan soittanut sille kännykällä?" ja kirjassa eletäänkin 1630-lukua.

Aika kyllä näkyy tästä kirjasta. Jotenkin lapsellista ja turhan kikkailevaa tekstiä ja tarinan ideatkin ovat jo aika kuluneita nykyään. Ihmettelin, että onko Moorcock vanhoilla päivillään sortunut johonkin epämääräiseen kokeilevaan ilmaisuun ja vielä näin keskinkertaisesti toteutettuna. Jälkikäteen todella helppo nähdä, että varhaisien aikojen tuotannosta olikin kyse. "Olisihan se pitänyt arvata" -tason tapaus.

Vaskikirjat julkaisi 2009 tämän käännöksen ja onnistui jäynäämään siis ainakin minua. Kirjaston uutuushyllystä vielä kun löytyi. Kaikin puolin keskinkertaisehko opus näin vuonna 2010 luettuna, tiedä sitten onko ollut kuinka visionääristä ja raflaavaa aikoinaan.

1 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sen voinee selvittää vain matkaamalla ajassa?

Lähetä kommentti

Arvostele arvostelua tai suosittele tämän perusteella jotain uutta luettavaa!