tiistai 1. kesäkuuta 2010

Arthur C. Clarke - Maan valo

Ja sit taas retroa. Aina sympaattinen Arthur C., mutta tällä kertaa mukana myös tähtienvälinen sota!


Maan valossa ihmiskunta on asuttanut tämän meidän aurinkokunnan. Maan ja siirtokuntien välit eivät kuitenkaan ole hyvät. Siirtokunnat vetävät helmoihinsa kaiken lahjakkaimman ja uskaltavimman porukan, mutta toisaalta Maalla on hallussaan käytännössä kaikki tunnetut raskasmetallit. Niitä kun ei muualta aurinkokunnasta vaan yllättäen löydy. Kaikki on siis kaivettava esiin kotoa ja sitten lennätettävä muualle. Ongelmia syntyy, kun Maa huolestuu siirtokuntien nopeasta kehittymisestä ja alkaa kitsastella yhä enemmän ja enemmän raskasmetallien kanssa.

Amatöörisarjan vastavakoilua ja vähän avaruussotaa seuraa, kaikki jälleen mukavan vähäeleisesti ja arvokkaasti kerrottuna. Hyvinkin vastaava meno kuin Kaukaisen maan lauluissa. Vaikka tällä kertaa vähän soditaankin, niin sekin tapahtuu siististi ja järkevässä mittakaavassa. Suhisevat laserit ja muu perinteinen länkkärimeininki on tästä sci-fistä kaukana.

Menneisyyden tulevaisuus on niin hienoa. Kun vielä uskottiin, että tulevaisuudessa ihmisistä kasvaa sellaisia hienoja ja rationaalisia neuvostosankareita kaikista. Ihmisrotu jotenkin asiallistuisi ja tulevaisuudessa sitten puhallettaisiin yhteen hiileen ja edistettäisiin tiedettä.

Pelkästään jo tuon ihmiskuvan takia Clarken kirjoja jaksaa lukea. Mukava kirja oli tämäkin, tykkäsin. Vähän raskasta tiedettä, paljon asiallisia ihmisiä, muutamia ei-suhisevia kuolemansäteitä. Mukavan laadukasta luettavaa.

Ei mitään kovin raskaan sarjan taidetta, mutta hyvä niin.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Arvostele arvostelua tai suosittele tämän perusteella jotain uutta luettavaa!