lauantai 14. elokuuta 2010

Iain Banks - Crow Roadin käsikirjoitus

Iain Banksia, mutta tällä kertaa ilman M.:ää. Eli siis perusfiktiota luvassa, ilman avaruusaluksia.

Eikä tätä sitten loppuun jaksanutkaan lukea. Periaatteessa ihan kivaa ja hassua ja kaikkea mitä lie, mutta kun ei vaan jaksa. Jotain tavallisehkoja ihmisiä, joille tapahtuu tavallisia asioita ja sitten siitä pitäisi jotenkin erinomaisesti kiinnostua. En ihan ole varma mikä se ero "tavallisen" romaanin ja esim. jonkun rakastamani venäläisklassikon välillä on, mutta en vain nykyään saa luettua taviksien tavistarinoita heidän taviselämästään. Jestas.

Crow Roadin käsikirjoitus on toteutettu BBC:n minisarjana ja olen siitä jotain pätkiä nuoruudessani nähnyt. Kirjaa lukiessa koko ajan oli todella vahvasti sellainen tunne, että telkkarissa tämä toimisi niin paljon paremmin. Tavalliset tarinat ja skotit juomassa viskiä ovat pakosti viihdyttävämpiä laadukkaasti näyteltynä ja kuvattuna, kuin kirjasta suomeksi käännettynä ja luettuna.

En ole muutenkaan saanut "tavallisista" kirjoista hetkeen kauheasti mitään irti. Pitää olla mukana jotain erityislaatuista ekstraa, että sitä jaksaa kirjasta lukea. Joko rehellisen maagista (tyylipuhdas fantasia tai scifi), maagista realismia (Marquez, Vonnegut), muuten jotain yliluonnollista tarkkanäköisyyttä (Dostojevski, Turgenev) tai kielellistä suvereniteettia (Wodehouse, Burgess). Jotain ihan erityistä pitää olla mukana, että kirjaa jaksaa lukea.

Esimerkiksi scifi-kirjoissa saa usein sen erityisen ilmaiseksi, jos vain avaruus- tai teknologiavisiot ovat vakuuttavia. Jos taas kerrotaan tavallisten ihmisten peruselämästä, niin sitten tekstin pitää olla erikseen ihan käsittämättömän hienoa, että se kelpaa. Dostojevskilla esimerkiksi ei löydy mitään avaruusolioita tai muutenkaan muuta kuin opiskelijoita ongelmoimassa eettisiä. Dostojevski on silti kirjoina vaan niin hienoa kamaa, ettei se tarvitse tapahtumien tasolla mitään erityisen mielikuvituksellisia mahdottomuuksia, että sitä jaksaisi lukea.

Tämän takia tällaiset perusmukavat ja ihan laadukkaat Crow Roadin käsikirjoitukset eivät jotenkin vain jaksa pitää otteessaan. Elämä on jo täynnä tavallisten ihmisten tarinoita, niin kirjoja lukiessa kaipaa jotain ylimääräistä ekstraa niiden päälle. Oli se sitten lentäviä lautasia tai säkenöivän nerokasta kerrontaa.

En ole vielä ihan onnistunut löytämään sitä juttua, miksi joku Turgenev vain on niin paljon mielenkiintoisempaa luettavaa heti, kuin esimerkiksi tämä Crow Road. Ehkä venäläisklassikot sijoittuvat jo sen verran menneisyyteen, että se on jo melko fantasiaa nykypäivän ihmiselle. Tästä koko aiheesta voisi joskus jossain lukupiirissä tai illanistujaisissa taittaa peistä.

Tavalliset tarinat ihan hyvin kirjoitettuna eivät vielä riitä tekemään mielenkiintoista kirjaa. Ottakaas kantaa!

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Arvostele arvostelua tai suosittele tämän perusteella jotain uutta luettavaa!