torstai 3. toukokuuta 2012

Ayn Rand - Atlas Shrugged

Legendaarinen Atlas Shrugged, lopulta löytynyt luettavaksi. Ayn Randin Magnum Opus, jossa sosiaalidemokratia saa huutia. Vaan onko se kirjana mistään kotoisin?



Ayn Rand on kaikkien pikku anarkokapitalistien idoli. Atlas Shruggedissa hän esittelee romaanin muodossa oman ratkaisunsa hyvään yhteiskunnalliseen elämään. Korkeimpana arvona on lähinnä äärimmilleen viety yksilön korostaminen, perinteisesti ymmärrettyjen yhteisöllisten arvojen kustannuksella. Randia olisikin helppo pitää (ja taidetaan pitääkin) lähinnä teini-ikäisille sopivana yrityksenä oikeuttaa loputtoman itsekäs ja omaan napaan tuijottava elämänasenne.

Randia voisi kuitenkin lukea myös yllättävän Kantilaisena ajattelijana, koska täysin samat "ihmistä on aina kohdeltava päämääränä, eikä koskaan välinearvona" -ajatukset ovat hänellekin niin tärkeitä. Vaikka yksilön korkein tehtävä Randilla onkin huolehtia omasta selviytymisestään ja viis veisata kenestäkään muusta, niin Randin näkökulmasta se on itse asiassa paras tapa suojella ja maksimoida myös muiden ihmisten hyvinvointia. Randille kaikenlainen muiden ihmisten pakottaminen on absoluuttisen kielletty. Kaiken ihmisten keskinäisen toiminnan pitää perustua vapaaehtoiseen vaihtoon, ei koskaan huijaamiseen, ryöstämiseen tai vaatimuksiin.

Markkinataloudesta siis olisi kyse. Kantin kategorinen imperatiivia lähestytään vastakkaisesta suunnasta, kuin miten se yleensä ymmärretään. Ihmisen tehtävänä ei olekaan kunnioittaa toista ihmistä päämääränä niin paljon, että antaa hänelle kaiken ilmaiseksi. Sen sijaan ihmistä kohdellaan päämääränä kohtaamalla hänet vertaisena ja täysivaltaisena yksilönä, jota ei voi pakottaa, ja joka ei myöskään voi pakottaa ketään muuta. Näin esimerkiksi kerjäläinen ei Randin mukaan voi köyhyydellään pakottaa rikasta ihmistä antamaan hänelle rahaa ja toimimaan näin välineenä selviytymiselleen. Myös kerjäläisen (tai poliitikon) on kohdeltava rikasta ihmistä päämääränä. Ikävä henkilökohtainen tilanne tai väitetty yhteiskunnallinen etu ei Randin mukaan vapauta ketään tuosta moraalisesta velvollisuudesta.

Se ehkä kirjan filosofisesta annista. Randin yhteiskunta- ja moraalifilosofiasta voi varmasti olla montaa mieltä, mutta kirjana Atlas Shrugged on vähän helpompi arvosteltava: ihan naurettavaa kamaa.

Mitä harlekiinikirjallisuus on romantiikalle, sitä Atlas Shrugged on markkinataloudelle. Koko kirja on naurettavuuteen asti osoitteleva, alleviivaava ja jotenkin hävettävän lapsellinen. Muistuttaa jotain teinifantasiaa, jossa uljaina sankareina on lauma markkinahenkisiä insinöörejä, jotka taistelevat pahoja poliitikkoja ja absoluuttista pahuutta vastaan. Sankareilla on kirkas katse ja komea naama, pahikset taas ovat velttoja, rumia ja elämänhaluttomia ihmisroskia. Rand ihan tosissaan kirjoittaa jossain vaiheessa sankarin astuessa ovesta tilanteeseen, että "hän seisoi, kuin hänellä olisi selässään viitta, jota tuuli hulmuttaa" tms. Mary Sue kävi useamman kerran mielessä.

Kirjalla on pituutta yli 1100 sivua ja suuret osat niistä käytetään massiivisiin puheisiin. Yhdessä vaiheessa päähenkilö pitää radiossa puheen, jolla on pituutta arviolta yli 50 sivua (Kindlellä sivunumeroita ei useimmissa kirjoissa näy, joten pitää vähän arvailla). Myöhemmin kirjassa vielä todetaan, että puhe oikeasti kesti kolme tuntia. Juonellisessa romaanissa (eikä esimerkiksi poliittisessa pamfletissa) tuntuu ihan jokseenkin hupaisalta, että joku henkilö onnistuu pitämään kolmen tunnin ja 50 sivun mittaisen puheen, ilman että kukaan muu henkilö saa siihen mitään sanaa väliin. Ei mitään "Hämmästyksen aalto levisi salin lävitse" tai muita hengähdystaukoja lukijalle, vaan ihan pelkkää puhdasta julistusta koko puheen alusta loppuun. Jotenkin ihan todella hervotonta. Kuvittelisi tuollaisen tiputettuna vaikka jonkin dekkarin väliin, niin kyllä olisi lukija ihmeissään.

Atlas Shruggedia ilmeisesti pitäisikin lukea enemmän ohjelmanjulistuksena ja ajatuskokeena siitä, millainen maailma myös voisi olla. Henkilöt ovat enemmän jonkin ideoiden edustajia, kuin mitään normaaleja romaanihenkilöitä.

Kaikesta naurettavuudestaan huolimatta Atlas Shrugged on jotenkin tosi kaappaavaa ja hauskaa tekstiä. Yhdeltä istumalta olisi mennyt läpi, mitä nyt pituutta oli se joku 1100 sivua ja piti aina välillä keskeyttää lukeminen ja käydä nauramassa kirjan hölmöydelle ympäriinsä. Teinien voimafantasiaa, mutta mukana ihan raikkaan erilaisesta filosofista otetta ja jollain kierolla tavalla hyvin rakennettu teos tämä on kuitenkin. Atlas Shruggedia ei kirjana voi suositella oikein yhtään kenellekään, mutta kyllä se silti ehdottomasti kannattaa yrittää lukea. Ajattelun aihetta, ellei muuta.

Oman mainintansa ansaitsee vielä Randin seksuaalimoraaliset pohdinnat. Seksuaalisuus ei Randille ole millään tapaa häpeällistä, mutta aivan järkyttävän perinteinen parisuhdekäsitys hänellä kyllä silti oli. Naispäähenkilö rakastaa useampia miehiä autenttisesti ja se ei ole heiltä toisiltaan muuten pois, mutta seksiä ei saa kukaan muu kuin yksi heistä kerrallaan. Seksioikeus on joku kiertopalkinto, joka otetaan aina pois edelliseltä mieheltä ja luovutetaan seuraavalle, koska niin se vain menee. Huvittavaa, miten Rand on ilmeisesti muuten ollut niin paljon edellä aikaansa tämänkin suhteen ja miettii asiat kokonaan uudestaan, mutta jostain syystä yksityisomistus jää seksuaalimoraalissa jotenkin täysin problematisoimatta.

Toisaalta yksityisomistushan nyt oli Randille tärkeintä muutenkin, joten ei kai se seksuaalisuudenkaan suhteen mitenkään ihmeellistä ole!


5 kommenttia:

Markus Törnqvist kirjoitti...

Eihän se pointti ole niinkään, että muista ei pidä välittää, vaan että muista voi olla välittämättä. Tämä pitää erityisesti paikkansa ihmisten kohdalla, jotka ei kunnioita muita ihmisiä. Hyväntekeväisyydessä ei ole vikaa, mutta pakotetussa hyväntekeväisyydessä on.

Luulen, että Randin Kant-viha, tai altruismin vastustaminen, sikisi lähinnä ideasta, että on moraalinen velvoite auttaa kaikkia muita jopa itsensä kustannuksella. Tuollainen verkosto ei voi kuitenkaan toimia, koska silloin kukaan ei oikeastaan huolehtisi itsestään ja kaikki olisi velvollisia huolehtimaan heistä, jotka ei huolehdi itsestään.

Niin ja Randhan ei todellakaan ollut anarkokapitalisti, vaan minarkisti, mikä särähtää anarkokapitalistipiireissä pahasti korvaan. Toki jotkut ovat molempia, mutta Rand itse ei.

Nolointa, tai ehkä ainoa nolous, kirjassa oli Robin Hoodin käsittäminen väärin. Galt tai joku puhui miten hirveä ihminen Robin Hood oli, kun vei rikkailta rahaa. Teki pahaa lukea sitä, koska se perustui juuri sellaisiin vääriin oletuksiin, joita Rand muuten vastusti - että kyseiset rikkaat olisivat tienanneet itse rahansa. Verojahan ne käytännössä kaikki oli.

Ja olihan ne seksikohtaukset silti aika hyviä ;)

Jaakko Koivula kirjoitti...

Tuo välittämisen ja välittämättömyyden juttu oli vähän omakin pointti, jonka halusi nostaa esiin. Atlas Shruggedia tunnutaan yleisesti pilkkaavan lähinnä mulkkujen raamatuksi, joten on hauskaa, miten erilainen se todellisuus taas kerran on. Missään ei kielletä välittämästä toisista tai anneta lupaa riistää ketään, päinvastoin! Silti sellainen tulkinta Atlas Shruggedista ilmeisesti onnistutaan yleisesti tekemään. Arvojen ja ennakko-odotuksien läpi lukeminen varmaan taas näkyy.

Missä Randin minarkismi näkyy? En itse asiassa tiedä lainkaan mitä mieltä Rand itse oli asioista, kunhan luin nyt tämän Atlas Shruggedin. John Galt ei ainakaan tuntunut valtiota kaipaavan yhtään mihinkään, edes yövartijamallisena. Atlas Shruggedissa ei tuntunut olevan mitään, mikä viittaisi minun nähdäkseni mihinkään muuhun, kuin anarkokapitalismiin.

Minulle särähti myös aluksi korvaan tuo Robin Hood -juttu. Toisaalta Rand kyllä taisi varsinaisesti kirjoittaa, että Robin Hood sinällään ei ollut niin huono juttu, mutta hänestä vain on tehty symboli sille riistolle. Ragnar taisi sitten vastustaa juuri sitä hänestä luotua rikkailta varastamisen oikeudellisuuden symbolia, eikä sinällään sitä, mitä Robin Hood todellisuudessa[sic] oli joskus ollut.

Markus Törnqvist kirjoitti...

Atlas Shruggedia ympäröi aika vahva meemipleksi.

Voi se olla, että monet ottaa sen tekosyynä käyttäytyä kusipäisesti muita kohtaan, mutta toisaalta sellaiset tyypit ei sit välttämättä saa hirveästi takaisin muilta. Metsä vastaa jne. Mitä nyt itse tunnen joitain objektivisteja, niin ystävällisiähän ne on. Ystävällisiä ja rationaalisia.

Voimafantasia-jututhan tulee aika nopeasti esille, mutta se on IMO hyvä vain. Ei tuollainen kirja voisi toimia jos hahmot olisi todella aitoja ja syvällisiä ja kärsisi moraalikriiseistä ja lukija voisi tulkita ne marxilaisiksi. Varmasti olisi literaarisesti parempi kirja jos noin olisi, mutta ... tällainen julistuskirja on ihan tarpeellinen, ja ihmisten pitäisi sekä lukea että ymmärtää se.

Ragnarhan se vissiin sit oli! Mielestäni samassa puheessa kuin Robin Hood, tai jossain vastaavassa, niitä vissiin on muutama, just kai Ragnar puolusteli miten jotkut asiat kuten oikeuslaitos ja puolustusvoimat ovat ainoa validi käyttötarkoitus valtiolle.

Spoilaamatta loppua, siinä oli vahva viittaus perustuslakiin.

En muista oliko armeijalla hirveän isoa roolia. Voi olla, että joissain terrorikohtauksissa ehkä?

Mutta valtiota kokonaisuutena ei vastustettu, ainoastaan moraalittomia lootereita ja moochereita, jotka eriarvoistavat ihmisiä arbitraarisesti, asettaen itsensä ja kaverinsa kaikkein korkeimmalle.

Kyllä se minarkismi IMO siis tulee kirjasta ilmi. Onhan Randin Donahue-esiintymisessä tai vaikka missä tuota alleviivausta enemmän; "I AM NOT AN ANARKKHIST!"

Toi on sellanen juttu joka myös meikä-anarkistia tökkii vähän. Rand pyrkii olemaan älyllisen rehellisyyden perikuva, mutta minarkismistahan se Amerikka lähti ja jonnekin ihan muualle se päätyi. Hassu ajatus, että sadan-parinsadan vuoden välein laskurin resetointi oikean muutoksen sijaan olisi robustia, mutta ehkä se on keskustelu erikseen.

Kirjassa esitetty minarkismi liittyy anarkokapitalismiin suunnilleen just sen verran kuin että ankap-utopiassa maanomistajat voivat vapaaehtoisesti laatia itselleen maantieteellisen monopolilainsäädännön ja olla hyväksymättä ulkopuolisia, jotka ei tätä hyväksy. Eikä kenenkään tartte myydä maataan heille ja heidän monopolilleen. Eivätkä he saa sitä väkivalloin muilta ottaa tai turpiin tulee - anarchy in the former uk.

oskari kirjoitti...

Kirjaa laukematta olen ymmärtänyt, että kirjassa Galt toteutti jonkinlaista ancap ihannetta, mutta Rand itse puolusti muissa yhteyksissä vahvaa minimivaltiota ja nimenomaisesti vastusti anarkokapitalisteja.

Thomas Taussi kirjoitti...

Terve! Hienoa löytää taas uusi ja laadukas liberaaliblogi! Täytyykin tutkia kirjoituksiasi paremmin. Täältähän löytyy vaikka mitä mielenkiintoista :)

Olen käsitellyt Randin filosofiaa lukemalla muutaman hänen tieteiskirjansa. Jos saan mainostaa, niin tässä linkit:

http://thomastaussi.blogspot.fi/2012/06/ayn-rand-ja-objektivismi-tutuiksi.html

http://thomastaussi.blogspot.fi/2012/06/randilaisen-filosofian-perusteet.html

http://thomastaussi.blogspot.fi/2012/06/randin-objektivismi-valtioaatteena.html

http://thomastaussi.blogspot.fi/2012/07/ayn-rand-kapitalismista.html

Lähetä kommentti

Arvostele arvostelua tai suosittele tämän perusteella jotain uutta luettavaa!