lauantai 2. kesäkuuta 2012

Arthur C. Clarke - The Sands of Mars

Arthur C. Clarkelta löytyi Kindlelle paketti, jossa oli peräkkäin nivottuna The City and the Stars ja tämä The Sands of Mars. Varhaistuotantoa siis molemmat, mutta todella erilaisia keskenään. Hyvä setti siis.

Siinä missä The City and the Stars oli kovasti sellaista visio edellä kulkevaa "teknologialla kaikki on mahdollista" -scifiä, niin The Sands of Mars on enemmän taas sellaista Arthur C. Clarkea, johon on tottunut. Tulevaisuudessa ei olla kovinkaan pitkällä ja asiat toimivat kuten niiden voisi olettaakin toimivan joidenkin satojen vuosien päästä. Fysiikan lakeja noudatetaan ja parhaan olemassaolevan tiedon nojassa toimitaan.

Marsin luonnontilassa vihreinä notkuvat niityt ovat osoitus, että aina ei ihan kohteeseen osuta, mutta muuten homma on rautaa.

Martin Gibson, entinen opiskelija ja nykyinen kirjailija roudataan Marsiin. Planeettojenvälistä reittiä meinataan juuri alkaa liikennöidä kaupallisesti ja scifiä kirjoittaneet hittikirjailijan tarina matkasta olisi varsin hyvää PR:ää. Marsilla on muutenkin kova vääntö käynnissä, koska Maata ei välttämättä enää niin kiinnostaisi rahoittaa siirtokuntaansa. Mars taas pyrkii itsenäistymään Maasta kokonaan ja pääsemään omavaraiseksi.

Gibson viettää alkupuolen kirjasta matkalla Marsiin. Matkalla ei paljoa tapahdu. Marsin pinnalla Gibson tutustuu paikalliseen meininkiin ja löytää yllättäen ties mitä yllättävää. Kerran jopa joudutaan ihan oikeaan vaaraan! Tästäkin kuitenkin kylmähermoisesti ja ammattimaisesti selvitään ihan mukavasti. Jotenkin ihan mahtavaa.

Stanislaw Lem ja Arthur C. Clarke vain ovat ihan uskomattoman siistejä sen puolesta, että vaaraan ja seikkailuun ei tarvita mitään galaksien räjäyttelyä tai Pahaa Keisaria, joka uhkaa kaikkia hyviä asioita. Avaruus ja tuntematon maailma sinällään ovat jo ihan tarpeeksi vaarallisia pelkästään avaruuspukuun suojautuneelle ihmiselle. Olisikohan tällaista fantasiakirjallisuutta olemassa? Fantasiassa aina tuntuu örkit hyökkäävään tai noidat noituvan kuninkaan sammakoksi tms. mutta onko jotain "me vain eletään ja seikkaillaan ja tää on aika jännittävää!" -tyyppistä keskiaikafantasiaa? Saa vinkata jos on, kiinnostaisi.

The Sands of Mars eroaa tosiaan The City and the Starsista todella paljon. Paljon kypsemmän oloista tavaraa heti, vaikkei välissä kovin paljon aikaa lopulta ole. Vähemmän sellaista scifimuskeleiden pullistelua, niin kirja ja maailma tuntuu pysyvän selvästi paremmin kirjailijalla hallinnassa. The City and the Starsissa ehkä vähän meinasi mopo lähteä keulimaan aina välillä. Visiot olivat hienoja, mutta jäivät jollain tavalla jotenkin vähän lapsellisen oloisiksi. The Sands of Marsissa tuntuu, että Clarke on joutunut pistämään paljon enemmän aitoa asiantuntemusta peliin, kun The City and the Starsissa ihan mikä vaan onnistuu, koska vuosi miljoonabiljoonaa ja ultrakehittynyt teknologia.

Vaikka The Sands of Mars onkin esim. kirjan kirjoittamisen jälkeen Marsista saadun tiedon takia vanhentunut osaltaan, niin monella tavalla tämä on kyllä täysin rautaa. Hauskasti siinä rajalla, jossa kovaa scifiä jo kirjoitettiin uskottavasti, mutta jotkut arvaukset eivät vain vielä olleet tarpeeksi tarkkoja, että kirja ihan kestäisi ilman kolauksia. Hyvää kamaa, suosittelen.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Arvostele arvostelua tai suosittele tämän perusteella jotain uutta luettavaa!