Philip K. Dick - Ubik

Vielä kerran pojat! Suosittelun perusteella vielä yksi Philip K. Dick: Ubik. Varsin villi reissu onkin luvassa tällä kertaa. Philip K. on iskussa, ilmaisu sekavaa ja visiot villejä.

Tapahtumat lähitulevaisuuteen, eli vuoteen 1992. Telepaattisia voimia löytyy, Kuussa asutaan ja meno on Dickin tyyliin nyrjähtäneen kapitalistista. Päähenkilö Joe Chip ei pääse ulos asunnostaan, koska hänellä ei ole kolikoita maksaa ovelle sen avaamisesta. Joe Chip on töissä firmassa, joka tarjoaa palveluna paranormaalien kykyjen estämistä. Jos johonkin firmaan vaikka pesiytyy telepaatti urkkimaan tietoja, Joe Chipin firma lähettää paikalle anti-telepaatin, joka estää ajatusten lukemisen lähialueella.

Yllättäen kirjan pääasialliseksi teemaksi nousee telepatian blokkaamisen sijaan kuolleiden ihmisten säilömiseen. Jälleen esimerkki siitä, miten Dick voi tuhlailla ihan mielettömiä ideoita pelkästään taustan kuvittamiseksi. Telepatian blokkaamisesta tai Pat-nimisen sivuhahmon erikoisten voimien tutkimisesta saisi jo yksin aihetta scifi-kirjaan, mutta Dickille ne vain antavat tekosyyn päästä varsinaisen asian kimppuun.

Joe Chip ja hänen telepaattisia voimia blokkaavat kaverinsa seikkailevat melko unenomaisessa maailmassa, jossa kahvi homehtuu kuppiin ennen jäähtymistään ja maailmaa regressoituu kohti ensimmäisen maailmansodan alkupäiviä päähenkilöiden ympärillä. Joku on kuollut ja joku säilötty ja joku ehkä on elossakin, mutta kuka ja onko oikeasti sittenkään? Mitään hirveän valmiita vastauksia ei anneta ja kirjan jälkeen jää sopivan hämmentynyt olo.

Hyvää materiaalia. Ehkä vähän turhan esoteerinen, mutta ei sitä todellisena virheenä voi pitää. Olen lukenut Ubikin joskus melkein kymmenen vuotta sitten ja silloin ainakin meni täysin ylitse käsityskyvyn. En muista sainko luettua kokonaan vai luovutinko kesken, mutta oikeastaan mitään muistikuvia koko kirjasta ei ollut. Ei tätä välttämättä kolmatta kertaa tarvitse lukea, mutta hyvä että toisen kerran tuli palattua sentään.

Kommentit