Brandon Sanderson - The Way of Kings

Fantsua! Pitkästä aikaa. Innostuin koska kirjailijalla oli mielenkiintoisia ajatuksia maailmanrakentamisesta ja kerronnasta yleisesti. Valitettavasti itse tarina ei aivan ehkä lunastanut odotuksia.

Brandon Sanderson esitteli ihan mielenkiintoisen ajatuksen magiasta fantasiakirjoista: kirjailija saa ratkaista ongelmia magialla vain sen verran, kuin mitä lukija pystyy ymmärtämään sen toimintaperiaatteita.

Tarussa sormusten herrassa kukaan ei tiedä yhtään mihin Gandalf pystyy tai miten magia toimii. Senpä takia Gandalf ei myöskään voi lennättää koko porukkaa kotkilla suoraan Tuomiovuorelle, koska se nyt vain olisi väärin. Toisaalta jos magian säännöt ja rajat ovat selvät, sitä voi huoletta käyttää konfliktien ratkaisemisessa. Tästä esimerkkinä Sanderson heitti supersankarisarjakuvat. Hämähäkkimiehellä on tietyt voimat (joista lukija on hyvin tietoinen), joita hän voi siis vapaasti käyttää selättääkseen vastustajiaan.

Sanderson itse on The Way of Kingsissä tätä jälkimmäistä koulukuntaa. Maailma on mielenkiintoinen ja magiasysteemi hieno ja selvästi pelaa tarkkojen sääntöjen mukaan. Valitettavasti vain itse tarina ja henkilöhahmot ovat vähän puuduttavia. Kirja on n. 1200 sivua pitkä ja suuri edistymisen tahti vähintäänkin raukeaa.

Sinällään selvästi erittäin ammattimaisesti kirjoitettua ja hyvää tekstiä. Hahmot vain eivät ole hirvittävän samastuttavia. En myös päässyt ihan selville ovatko hahmot kirjoitettu vähän hölmöiksi vai eikö kirjailija vain ole ihan yhtä sukkela kuin toivoo hahmojensa olevan.

Taustatarina on epäilemättä hieno ja mielenkiintoinen. Siitä osalliseksi päästäkseen pitäisi vain ilmeisesti ensin lukea tuhansia sivuja tätä kirjasarjaa. Hyvänä vastaesimerkkinä M. John Harrison esitteli aivan yhtä mielenkiintoisen maailman ja kertoi siitä mainion tarinan 176 sivun pituisessa kirjassa. Sivulla 423 Sandersonin kirja ei ole päässyt vauhtiin vielä juuri lainkaan. Kesken näyttäisi jäävän tällä kertaa. Ehkä palaan joskus.

Kommentit